Aamulla tein kotitreenin kahvakuulalla. Hiki valui ja startti päivälle oli mieluisa.
Opin tänään kuitenkin kantapään kautta, että vesipulloa ei todellakaan kannate unohtaa kotiin.
Aamupäivällä töissä pidin luentoa, lounaalla salaatti ja lasi vettä, iltapäivä meni kokouksessa.
Kun tulin kotiin. Tunnistin olotilan. Entisessä elämässä (eli kuukausi sitten) olisin olotilaa yrittänyt kohentaa herkuilla ja vetänyt karkkia, pullaa, sipsiä ja houkutellut mieheni tilaamaan kanssani pizzaa. Tänään tunnistin olotilan janoksi. Olo oli todella heikko. Vajaa litra vettä ja olo koheni. Ei väsyttänyt, ei tehnyt mieli makeaa/ suolasta. Ei huvittanut mennä sohvalle makaamaan.
Opin, että miltä minusta tuntuu, kun on jano.
Tärkeä oppi tämäkin, eikö?
Tervetuloa jälleen uudelle lukijalle! Jättäkäähän minulle kommentteja vierailuistanne!
Hyvä, niin ne herkut jää ja janohimo syttyy! Mielenkiinnosta kyselen, että kuinka painavalla kahvakuulalla teit kotitreenin? :)
VastaaPoistaLina: kiitos, kun utelet! ;) Aloitin Joulun aikaan 4kg kuulalla, mutta hyvin nopeasti siirryin 6kg kuulaan. Ja tänään juuri kävin ostamassa 8kg kuulan. Tässä tunnun myös olevan melko varovainen, ihan niin kuin salilla painoissa myös. Miten sitä jotenkin tuntuukin siltä, että koska olen ylipainoinen, niin en voisi tehdä kovilla painoilla?
VastaaPoista