Ajatuksesta liikenteeseen.

Joulua ennen kävin jouluostoksilla ja olo oli jatkuvasti kuin norsulla lasikaupassa.

Toisinaan kassalla koin, että en saanut samanlaista palvelua, kuin edellä oleva tyttö kokoa 36.

 

Ajatus hiipi iltaisin mieleeni.

 

Samalla, kun mussutin suklaata aktivoin jälleen jäsenyyteni Elixialle.

Jouluna kypsyttelin ajatusta entisestään ja kävin läpi matkaani pienestä sirosta naisesta melkoiseksi läskiksi. Ylipainoa on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana reilusti. Noin kuusi kiloa vuodessa.

 

Masentavaa. Miksi päästin itseni tähän kuntoon? Okei, keksin monta syytä (lue: tekosyytä) heti.

Lapset, ruuhkavuodet, 30-kymppisenä ei ole enää 20-kymppinen, tunnesyöjä kun olen, joitakin paheita pitää ihmisellä olla jne.

 

Ennen pukin tuloa kävin muutaman kerran jumppaamassa. Se hymyilytti minua. Tuntui mielettömän hyvälle.

Yhtäkkiä myös syödessäni tiesin mitä syön ja miten paljon. Käytin aikaa pureskeluun.

 

Ajatus hiipi edelleen iltaisin mieleeni.

 

Vanhat Fit- ja KG-lehdet kaivoin esille. Kirjauduin jälleen (kahden vuoden tauon jälkeen) kiloklubiin.

 

Uuden vuoden juhla meni.

 

Olen edelleen käynyt jumppaamassa ja vieläkin minua hymyilyttää.

Ote ja olo on rento.

Tänään ostin kaupasta kanaa, raejuustoa, tonnikalaa, passionhedelmiä, mangon, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, avokadon, ohraa, spelttiä, kananmunia ja kukkakaalia.

 

Ajatus on vaihtunut päätökseksi.

2013 vuoden aikana aion pudottaa painoani.

Aion saada jälleen hyvän olon itselleni.

Tahdon oppia kuuntelemaan kehoani ja keskittymään siihen, miten voin!

 

Olen usein ajatellut, että "Mitäs läksit herkuttelun ja laiskottelun tielle? Siitä nyt kärsit!" Nämä kaksi "hemmottelijaani" eivät nimittäin ole kuuluneet elämääni aina. Jatkossa aion kysyä itseltäni "Mites läskit? Mihin ne hävisivät?"