tiistai 29. tammikuuta 2013

Kantapään kautta.

Aamulla tein kotitreenin kahvakuulalla. Hiki valui ja startti päivälle oli mieluisa.
 
Opin tänään kuitenkin kantapään kautta, että vesipulloa ei todellakaan kannate unohtaa kotiin.
Aamupäivällä töissä pidin luentoa, lounaalla salaatti ja lasi vettä, iltapäivä meni kokouksessa.
 
Kun tulin kotiin. Tunnistin olotilan. Entisessä elämässä (eli kuukausi sitten) olisin olotilaa yrittänyt kohentaa herkuilla ja  vetänyt karkkia, pullaa, sipsiä ja houkutellut mieheni tilaamaan kanssani pizzaa. Tänään tunnistin olotilan janoksi. Olo oli todella heikko. Vajaa litra vettä ja olo koheni. Ei väsyttänyt, ei tehnyt mieli makeaa/ suolasta. Ei huvittanut mennä sohvalle makaamaan.
 
 Opin, että miltä minusta tuntuu, kun on jano.
Tärkeä oppi tämäkin, eikö?
 
Tervetuloa jälleen uudelle lukijalle! Jättäkäähän minulle kommentteja vierailuistanne!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Ällö spinning.

Kävin tänään aamulla kahden vuoden spinning tauon jälkeen kokeilemassa, että joko oppisin tästäkin tykkäämään. En oppinut. Spinning (eli xycling, niin kuin Elixialla tätä tuntia nimitetään) on mielestäni supertylsää kaikenmaailman vastuksista ja tuulenpuuskista huolimatta. Musiikki vain  jumputtaa täysillä, edessä heiluu toisten pyöräilijöiden ahterit ja tunti kuluu aivan järjettömän hitaasti eteenpäin.
Hiki valui kyllä ja syke nousi, mutta ei tämä liikunnan iloa ollut.
Saa taas spinnailut jäädä multa. Mielummin menen tuuleen ja tuiskuun kävelemään. Teiden sulattua kaivan oman fillarin ja poljen täysillä pitkin teitä.
Salissa polkeminen on kamalinta mitä tiedän (ainakin taas siihen saakka, kun päätän jälleen kokeilla).
 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Pienen pienet motivaattorit.

Kaipaan aina välillä potkua motivaatioon.
 
Eilen tartuin Elixia Alexiumin tarjoukseen: kutsu neljä ystävääsi treenaamaan ja saat uuden treenikassin heti mukaasi. Uusi pinkki treenikassi on tilava ja keikkuu tyylikkääsit olalla.
 
Töihin erääseen palaveriin hain sitten tarjoiluita (minitomaatteja, miniporkkanoita ja viinirypäleitä), niin mukaan tarttui myös uusin Me Naiset Sport.
 
Nyt lehden kanssa viltin alle ja illalla hathajoogaan.
 
 

Minäkin superdiettiin.

Eilen kaaduin töistä tullessani petiin. Olo oli kummallinen ja pelkäsin tulevani kipeäksi. Hyvällä omatunnolla syöty suklaapatukka, Voice of Finland ja kunnon yöunet pelastivat kuitenkin tällä kertaa.
 
Tänään olin töissä päivän. Minulla oli kuitenkin keskellä päivää hölmö kahden tunnin tauko. Niinpä minä menin salille. Tein sekalaisen treenin fiiliksen mukaan ja sykemittari näytti treenin jälkeen 1 h 445 kcal. Hyvä tulos minun mielestäni.
 
Tänään olen pohtinut kovasti sitä, että voisiko jonkinlaisesta kurinalaisesta ohjelmasta olla mulle tsemppariksi. Niinpä sitten pitkän pohdinnan ja mieheni kanssa käydyn keskustelun jälkeen ostin superdietiin, joka alkaa 11.2. Jee - nyt tuntuu siltä, että en jaksa odottaa tuonne saakka.
 
TERVETULOA KAHDELLE UUDELLE LUKIJALLE!

torstai 24. tammikuuta 2013

Alaspäin jälleen.

Tässä on minun viikkoani.
 
Maanantaina pidin lepopäivän, sillä olo oli sellainen, että flunssa saattaisi kolkutella nurkana takana.
Lepo auttoi.
 
Tiistaina kävin aamulla salilla.
 
Keskiviikkona kävelin aamulenkin ennen töihin menoa.
 
Tänään kävin powerissa jälleen.
 
Tänään oli myös punnitus päivä. Ja voitteko kuvitella paino alkaa numero kahdeksalla. 
Vaaka näytti 89.9. (okei tiedetään, että vain 100g alle 90 ja se voi heitellä suuntaan jos toiseen, mutta kuitenkin!!!) JEEE! 
 
Nyt sohvalle köllimään ja hakemaan motivaatiota uusimmasta Fit-lehdestä.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Nopea päivitys.

Täällä ollaan. Projekti sujuu.
Koska haluan oikeasti voida hyvin, on bloggailu jäänyt ja tilalla ollut lepo. ;)
Huomenna yritän jakaa kuulumisia alkuviikolta.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Lepopäivä.

Tämä viikko on mennyt melko bodailumeiningeissä. Vain keskiviikkona kävin pelkästään lenkillä. Tosin salitreenien yhteydessä olen lämmittelyksi juoksumatolla kävellyt 10 minuttiia ja treenin jälkeen 20 minuuttia.
 
Treeniviikko näyttää siis tältä:
Ma: Lepopäivä
Ti: Sali
Ke: Kävely
To: Bodypump
Pe: Sali
La: kotona venyttely
Su: olisi tarkoitus mennä joogatunnille.
 
 
Tänään on kuitenkin lepopäivä. Mieli tekisi kyllä mennä salille, mutta muistan muutaman vuoden takaisen ahnehtimisen seuraukset: todella pitkä flunssa kierre, enemmän kerrytettyjä kiloja kuin pudotettuja ja jatkuva väsymys. Tällä kertaa osaan välttyä tuolta pahalta ololta.
 
ps. olin eilen ihan fiiliksissä siitä, että painoja sai salilla nostaa (en tiedä onko laitteiden ja liikkeiden nimet oikein ;) ). Sulkuihin laitoin nousun siitä, luvusta kun saliohjelma on mulle tehty viime keväänä. Kävin tuolloin salilla max. 8 kertaa yhteensä ja viime huhtikuun jälkeen en ole tehnyt yhtään mitään ennen tätä elämäntapamuutostani.
 
Jalkaprässi 75 kg ( + 10kg)
Alatalja 25 kg (+ 5kg)
Ojentajat "taljalla" 25 kg (+ 10kg)
Hauis 7 kg (+ 3kg)
Olkapäät 5 kg 8 (+ 2kg)
Penkkipunnerrus käsipainoilla 8kg/ per puoli ( + 4kg)
Maastaveto 25 kg ( + 10kg)
"Selkärutistuskoneessa" 35 kg (+ 15kg)
Vatsat tein jumppapallon avulla
Hooverissa pysyin jo 1 minuutin ( + 45 s.)
 
 
 

torstai 17. tammikuuta 2013

Punnituspäivä.

Olen päättänyt, että käyn aina torstai aamuisin vaa'alla.
Tänään lukemat oli 90.6 kg, eli suunta on alaspäin.
Tuntuu ihan hurjalta, että ensi viikolla painoni saattaa jo alkaa numero kahdeksalla.
 
 
Aamulla jälleen kävin Elixian power-tunnilla. Ennen tuntia ehdin myös juoksumatolla kävelemään 20 minuuttia. Ruokailut ovat onnistuneet jälleen niin, että kiloklubi näyttää vihreitä palloja ja sopivaa kalorimäärää. (Kiloklubin mukaan mun pitäis syödä 1700 kcal, jolloin tulisi miinusta 690 kcal/ päivä. Olo on kuitenkin tosi tosi pirteä, kylläinen ja hyvä usein jo 1500 kcal, jos siinä on mukana paljon kasviksia ja hedelmiä.)
 
Veden juonnista haluaisin kysyä teiltä.
Olen oppinut, että pitäisi juoda 2 litraa päivässä, mutta Jutta ja puolen vuoden superdietiit ohjelmassa sanottiin, että painonpudottajan on hyvä juoda 3 litraa vettä. Minä yritän kovasti noudattaa tätä ohjetta, mutta ongelmana on usein se, että vedenjuonti on kovin iltapainotteista, jolloin laukkaan yön vessassa. Unikin olisi kuitenkin hyvin tärkeää, jotta jaksaa keskittyä tähän projektiin.
 
Miten te jaatte vedenjuonnin päivän aikana? Ja kuinka paljon juotte?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Aamukävely

Aamulla reippailin lumisateessa ja sain himmailla, ettei syke nouse liian korkealle lumipöpperössä kävellessä. Aura-autot eivät olleet kaikkialla käyneet ja halusin mennä kuitenkin rasvanpolttosykkeellä, joten välillä hidastettiin tahtia, kun lumesta tuli vastusta.
 
Olen joskus lukenut jostain, että aamulla rasvanpolttolenkki tyhjällä vatsalla polttaa kaloreita enemmän. En tiedä pitääkö tämä paikkansa, mutta aamupala maistui paljon paljon paremmalta tuon jälkeen ja koko päivän ajan oli ihanasti virtaa!
 
Aamupalaksi hapankorppua avokadolla sekä puuroa mustikoilla ja raejuustolla.
 

 

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kuntosalilla.

Joskus kävin kuntosalilla ahkeraan. Nostin rautaa ja nautin siitä. Tuosta ajasta on hyvin hyvin kauana.
Kaivoin eilen esille personal trainerin tekemän ohjelman ja kertailin mieheni avulla tekniikkaa sekä pohdin hänen kanssaan myös hieman painoja.
 
Pieleen meni. Painot arvioitiin eilen ihan liian pieniksi. Onneksi joka kierroksella voi kuitenkin hieman lisätä ja hakea niitä painoja, joissa saa kunnon tuntuman eli joissa viimeiset pari liikettä tuntuu tuskaiselta. Hieman jännitti aluksi, että näytänkö ihan urpolta? Löydänkö kaikki tarvitsemani välineet? Osaanko käyttäytyä niin kuin kuuluu?
Kaikki meni kuitenkin hyvin.
 
Sykemittari näytti treenin jälkeen seuraavaa
 Treenin pituus 1h 20 min
553 kcal
keskisyke 125
maksimisyke 144
 
Ensi kerralla tiedän, että millä painoilla syntyy tervettä kipua. ;)
 
Kiloklubista paukahtelee edelleen vihreitä palloja ja olo on hyvä! 
Tämä onnistumisen tunne, saa minut hymyilemään!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ensimmäinen blogihaasteeni!

Viikonloppuna meillä oli vieraita, joten blogipostaukset jäivät. Mutta niin jäivät kuulkaa myös herkuttelut. Ystäväni tuumailikin sunnuntaina, että minun elämäntapamuutokseni tuntuu vaikuttavan häneenkin niin, että aamuisin on virkeä eikä väsynyt ja turvoksissa kaikesta herkuttelusta.
 
Liikunnan suhten tein hieman kevyempää: kävelyä, venyttelyä ja hyötyliikuntaa.
 
Mutta asiaan. Minä olen saanut ensimmäisen haasteen. Kiitos siitä kuuluu Katastrofin keskellä Katariinalle.
 
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusi blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on
alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
 - Minä olen ollut 30 kg kevyempi vielä vuonna 2006.
- Pidän kovin siitä, että meillä on täällä Suomessa neljä vuodenaikaa.
- Olen aikoinani hankkinut monenlaisia urheiluvaatteita, joita en ole kuitenkaan käyttänyt. (Nyt ne on kaivettu kaapin perältä etualalle!)
- Minua harmittaa, että kun palkkasin personal trainerin itselleni pari vuotta sitten, en kertonut hänelle totuutta siitä miten laiska ja herkkumaani olinkaan.
- Minun mielestäni aarrekartat ja positiivinen ajattelu auttavat ihmistä saavuttamaan omat tavoitteensa.
- Yritän joka ilta pötkötellä piikkimatolla 20 minuuttia ja kuunnella Marika Borgin "Löydä elämäntehtäväsi"- cdtä tai jotakin rentouttavaa instrumenttimusiikkia
- Haaveilen etelänmatkasta.
- Pidän vaatteista ja asusteista, mutta hulluna olen kenkiin.
- En tiedä vieläkään, mikä minusta tulee isona.
- Haluaisin asua puisessa omakotitalossa.
- Minulla on todella ihana ja rakas perhe.
 
Katariinan kysymykset

1. Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?
 
Elämäntaparemonttini kaipaa tukea ja tsemppausta. Saan sitä kovasti myös kotona ja ystäviltäni, mutta jotenkin tuntui hyvältä myös lähteä solmimaan uusia sosiaalisia suhteita, niiden ihmisten kanssa, jotka tietävät mistä tässä on kyse ja jotka osaavat antaa minulle vinkkejä jne. Toivon myös, että blogini konkretisoi minulle koko ajan sitä mitä olen tekemässä.

2. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
 
Liian usein. Nyt olen sitonut vaatteiden oston projektiini, sillä toivon, että mustien kaapujen aika on ohi!

3. Paras kauneudenhoito ja/tai hiustuote?
 
Dermoshopin vanilijan tuoksuinen vartalokuorinta ja bodyshopin maapähkinävoide jaloille ja käsille.

4. Mikä on paras asia, joka tapahtui viime vuonna?
 
Uusi työpaikka!

5. Mihin sinulla menee liikaa rahaa?
 
Asumiseen ;) (toivon, että asumiskustannukset olisivat kovin paljon pienempiä). Mutta sellainen asia, mihin voisin itse vaikuttaa, on varmaankin säläostokset: uudet kynsilakat, erilaiset meikkituotteet (kokeiluun), korut, huivit (mulla on tuubihuivejakin joka värissä/ materiaalissa/ koossa), "pienet kivat jutut" (pöllö avaimenperä, pussukka, hassu kännykkäkoru).

6. Millainen ruoanlaittaja olet?
 
Ennen en todellakaan halunnut laittaa ruokaa. Nyt taas tuntuu pahalta syödä, jos en tiedä mitä ruoka pitää sisällään. Laitan ihan perusruokia ja pidän huolen, että ne sisältävät kasviksia ja proteiineja.

7. Mistä ärsyynnyt helpoiten?
 
Ei ole varmaan sellaista asiaa, mutta ärsyynnyn helpoiten väsyneenä. No joo, suvaitsemattomuus, toisten arvostelu ja kiittämättömyys ärsyttää.

8. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, millainen se olisi?
 
Himoshoppaajan ja Bridget Jonesin perheellinen risteytys. Huumoria, romantiikkaa, itsetunto-ongelmia ja oman itsensä työstämistä, työtä, haaveiden toteuttamista ja ystäviä.

9. Millainen olisi unelmalomasi?
 
Tällä hetkellä juuri loma, joka tarjoaisi mahdollisuuden lepäämiseen, liikkumiseen, aurinkoon ja huolettomuuteen.

10. Minkälainen on hyvä blogi?
 
Blogi, jossa on ytimmekkäät lyhyet tekstit, jotka koukuttavat ja valokuvia. Blogi, joka keskustelee lukijoidensa kanssa ja päivittyy säännöllisesti. (Sanoo nainen, joka tekee kilometripostauksen ilman kuvia kahden päivän hiljaiselon jälkeen.)

11. Suosikkiharrastuksesi?
 
Juuri tällä hetkellä se on tämä bloggaus ja minun projektini.


Tällä kertaa jätän 3-6 kohdat toteuttamatta, sillä en ole löytänyt blogeja, joissa tämä ei olisi vielä ollut. JOS SINULLA ON SELLAINEN, NIIN VINKKAA, NIIN KEKSIN KYSYMYKSET. :)

perjantai 11. tammikuuta 2013

Irti sykemittariliikunnasta.

Pari vuotta sitten hommasin itselleni sykemittarin.
Se oli aina kuntoillessa minulla mukana ja niinpä orjallisesti tahdoin suoriutua liikunnasta niin, että syke oli mahdollisimman korkealla ja kaloreita olisi tunnin aikan kulunut vähintään 400 kcal. Muuten en ollut yhtään tyytyväinen liikuntasuoritukseeni. Puolitoistavuotta sitten palkkasin itselleni personal trainerin, joka sai minut irti tästä sykemittari-kuntoilusta. Oli järkyttävää tajuta, että kroppa oli ihan shokissa liian isojen sykkeiden vuoksi ja vähäisen ruokailun. Säästöliekillä olo ei tietystikään tuonut toivottuja tuloksia vaan olo oli koko ajan valtavan heikko.
 
Siksipä en ole nyt uskaltanut sykemittaria esiin kaivaa - paitsi tänään kokeilin.
 
Kävin Elixia itäkeskuksessa kahvakuula-tunnilla. Unohdin sykemittarin kokonaan ja niinpä tuntia oli kulunut jo 35 minuuttia ennen kuin napsautin sen päälle. Koko tunnin aikana en muistanut sitä vilkuilla, eli se ja sykkeet eivät ohjanneet liikuntaani, vaan oma jaksamiseni ja oloni.
 
Tunnin jälkeen lukemat olivat seuraavat:
35 min.
335 kcal
syke alueella 27 minuuttia
keskisyke 149
maksimisyke178
 
Tunnin jälkeen nappasin ensiapuun banaanin ja lasin rasvatonta maitoa.
Sitten valmistun kunnon ruoan.
 
Suppilovahveroita ja broilerin paistijauhelihaa valkokaali-herne-raejuusto- salaatilla.
 
Vaikka sykkeet olivat melko kovat, tuon ruokailun jälkeen olo ei ollut yhtään väsynyt, eikä ole edelleenkään.Päinvastoin olo on todella energinen ja hyvä!  Ennen olisin ollut ihan poikki koko loppu päivän.
 
Olenkohan tosiaani oppinut jotain?
 
Kiitos kaikille tsempeistä!
 
 
 


torstai 10. tammikuuta 2013

Voiko tämä olla totta?

Monet elämäntapamuutoksen tehneet sanovat, että tulosten näkyessä motivaatio kasvaa ja elämäntapamuutoksen tekeminen on helppoa kuin heinän teko.
Onkohan se näin?
 
Juuri nyt olo on ainakin sellainen, että näin sen täytyy olla.
 
Olen päättänyt punnita itseni aina torstaisin. Eilen jännitin todella kovasti, että mitähän se vaaka mahtaa näytää. Olo on ollut sellainen, että työ on tuottanut tulosta, koska en ole kuitenkaan käynyt viikolla vaa'alla, niin en osannut yhtään arvailla tuloksia.
 
Kello herätti 05.15, jotta ehdin klo 7.00 Elixian power-tunnille (vastaa pump-tuntia). Melkein jäin torkkumaan, mutta vaa'an lukema sai mut niin hyvälle tuulelle, että kroppa oikein huusi "rääkkiä".
 
91.0 kg. SIIS 91.0 kg.
Jee, pudotusta on tapahutunut!!!
 
Ennen tuntia sitten innostuin vielä kävelemään juoksumatolla 15 minuuttia ja tunnilla nautin suuresti seuraavista havannoista ja saavutuksista:
- ensi kerralla saa rintabiisiin lisätä painoja, sillä nyt ei edes tarvinut hampaita purra yhteen
- Punnerrukset menee jo ihan koko sarja naisten punnerruksina. Hyvästi konttausasennossa tehdyt punnerrukset!
- Hooveri eli lankku menee jo suorin jaloin ja vartaloin JA KOKO SEN AJAN MIKÄ PITIKI. Hyvästi polvet maassa tehty lankku.
 
Kyllä oli kuulkaa isolla kirkollakin hiljaista aamulla, kun pikku pakkasessa kevyesti liihottelin salille.
 

 
 
 
ps. Kiitos kaikista kommenteista. Niitä saa jättää jatkossakin, sillä ne tsemppaa ja piristää todella paljon!
 


tiistai 8. tammikuuta 2013

Arki hirvittää.

Olen nyt tähän aamuun saakka ollut lomalla ja jotenkin tämän minun muutokseni työstäminen on ollut helppoa. Tänään kuitenkin alkoi arki, mikä tarkoittaa työ ja tarharumbaa jälleen. Viime vuonna tähän aikaan, kun aloittelin cambridgekuuria, niin kuntoilu jäi juuri tuon arjen pyörityksen tiellä kokonaan pois. Mukaan tuli tietysti suklaapatukat ja pullat. Kaakaopillimehut. Nopeat suolaiset eli sipsit. Pizzat ja Hesemätöt.
 
NYT olen kuitenkin päättänyt, että arki ei tuhoa sitä, mitä itselleni haluan. Jotta arki maistuu on minun muistettava helliä itseänikin.
Yksinkertaisesti omalle hyvinvoinnille ON VAIN LÖYDYTTÄVÄ AIKAA.
 
Kello soi tänään 05.45. Mieli olisi tehnyt torkuttaa, mutta pakottaudin nousemaan ja sen jälkeen kaikki olikin helppoa ja vaivatonta.
 
Tein jälleen saman 20 min. kahvakuulatreenin ,kuin eilenkin, Sports Ladyn matkassa aamuhämärässä kynttilän valossa. Päälle kymmenen minuutin vatsatreenit.
Suihku, aamupala ja reppu selkään.
Työmatkalla valitsin kulkuvälineet niin, että jouduin myös kävelemään hieman pidemmän matkan kuin normaalisti.
 
Lounaalla valitsin työpaikkaruokalassa salaatin ja lohta, välipalaksi hain lähikaupasta omenan. Kotiin jälleen sellaista reittiä, että kävelyä tuli kymmenisen minuuttia.
 
Päivälliseksi kasvissosekeitto raejuustolla ja pari reissumiestä kurkulla ja paprikalla.
 
Olisipa tämä yhtä helppoa joka päivä!
 


maanantai 7. tammikuuta 2013

Vastoinkäyminen.

Aamulla houkuttelin lapset Elixian lapsiparkkiin. Yritin varata meille paikkoja, mutta puheluni oli kaksi minuuttia myöhässä. Vastaanoton nuori neiti sanoi, ettei vielä ainakaan ole ruuhkaa, joten kamat kasaan ja muksut autoon. Perille päästyämme meille kerrottiin, että seuraava lapsi pääsee parkkiin 50 minuutin päästä ja sitten parkki olisi enää vähän aikaa auki.
 
Lapset itki ja pahoittivat mielensä. Olisivat halunneet leikkimään. Minä soitin miehelleni ja "kiukkusin" pettymykseni pois. Hän ehdotti Ikean vierailua - siellä lapset pääsisivät hetkeksi leikkimään "parkkiin".
 
Harmitti edelleen ja niinpä lasten syödessä hot dogeja, sorruin minäkin yhteen sellaiseen. Sitten maistiais-suklaanpalasiin (kaksi). Sitten tietysti se pehmis piti myös ottaa. Ja lapsilta hörpin limua.  
 
Kun tulimme kotiin, oli minulla paha mieli koko aamupäivästä.
Kaivoin viime alku kesästä ostamani motivaattorin esille ja kahvakuulailin 20 min treenin, jonka jälkeen tein vatsat, punnerrukset ja kyykyt, joihin meni toiset 20 minuuttia.
 
Loppu päivä ruokailut näyttääkin sitten sujuvan ihan hyvin (kasvissosekeittoa, raejuustoa, reissumiestä, paprikaa, kurkkua, passionhedelmää jne.), tosin kiloklubissa en saanut kuin yhden vihreän (kasvikset), kaikki muu jäi keltaiselle.
Ei kai tämä nyt kuitenkaan ihan huono päivä ollut.
 
Parasta päivästä oli se, että repsahduksesta huolimatta en luovuttanut, vaan loppupäivä mentiin ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näin ei olisi entinet Molla tehnyt!
 
Tervetuloa uudet lukijat mukaan!
Tuntuu hienolta, että joku siellä jossain seurailee urakkaani.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hathajooga

Elixia Itäkeskuksessa menee sunnuntaisin ihan mieletön hathajooga tunti. Ohjaaja saa minut ainakin totaalisen meditatiiviseen tilaan ja keskittymään vain ja ainoastaan minun omaan kehoon ja oloon.
Käyn tunnilla huoltamassa kroppaani treeniviikon jälkeen (huom. tämä oli toinen kerta :) ). Minusta tunti on hyvä tapa lopettaa kulunut viikko ja valmistautua uuteen.Tunnilla painotetaan kiireettömyyttä ja oman kehon kuuntelua.
 
Oman kehon kuuntelusta koko tässä minunkin projektissani on kyse.
 
Miten se voi ollakin aina välillä niin vaikeaa?
 
 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Tavoite kirkkaana mielessä.

Motivoin itseäni lukemalla isot kasat erinäisiä liikunta- ja painonhallintalehtiä.
Tänään muistin kuinka niin monessa lehdessä on sanottu, että motivaation säilymiseksi on hyvä pitää tavoite kirkkaana mielessä. Sen lisäksi on hyvä miettiä elämänmuutoksen myötä tulevat plussat ja miinukset tai vastaavasti muutoksen myötä jäävät plussat ja miinukset.
Edellä mainittujen lisäksi voi tehdä itsellensä myös palkintolistaa.

Näitä asioita minä mietin tänään.

Tavoite on päästä normaali painoon, joka tarkoittaa lukuina -30 kg ( 93 --> 63kg).
Mutta miksi normaali painoon:
- Haluan näyttää jälleen hyvältä
- Haluan, että jaksan leikkiä lasteni kanssa
- Haluan pysyä terveenä (en todellakaan ole enään 20-vuotias)
- Haluan selättää selkävaivat
- Haluan saada elämään lisää säihkettä
- Haluan kulkea sporttisen näköisenä ponnari päässä
- Haluan juosta joskus puolimaratonin
 
Mitä ajattelen tällä hetkellä, että 30kg painonpudotus ja siihen tehtävä matka sekä uudenlainen elämäntapa tuo tullessaan.
 
+ Energisyyden
+ Hyvinvoivan minän
+ Terve iho
+ Terveet hiukset
+ Paljon erilaisia hyvänolon tunteita
+ Uusia ystäviä
+ Uusia kokemuksia
+ Uusia haasteita
+ Uudet vaatteet
+ Uudenlaisen vireen parisuhteeseen
+ Paremman itsetunnon
 
- Jatkuvan tietoisuuden siitä, että missä mennään eli tarkkailun
- Mukavuusalueelta poistumista
- Hampaiden kiristystä
- Kyyneleitä
- Peiliin katsomista
- Kamppailua
 
Plussan puolelle jää nämä minun listat. Miinuslista ei onneksi minua pelota, vaan näytää minusta siltä, että edessä on kasvunpaikka (tällä kertaa ei fyysisesti!).
 
Miten itseäni palkitsen?
 
 Rakastan erilaisia hoitoja, niihin siis aina (tai ainakin melkein aina), kun kaipaan motivaatiota .
Saan ostaa itselleni uusia vaatteita, jokaisen 5kg pudotuksen jälkeen (5-10-15-20-25-30).
Vietän itsekseni yön hotellissa (mielellään kylpyläsellaisessa) ensimmäisen 10kg jälkeen.
Matkustan mieheni kanssa Tallinnaan viikonlopuksi 20kg pudotuksen jälkeen.
Matkustamme perheemme kanssa jonnekin lämpimään, kun maali on saavutettu.
 
Näillä mennään juuri tänään. Koska olen nainen, voi lista kuitenkin huomenna näytää jo erilaiselta.
 
- Molla -
 
ps. Tervetuloa Reppureissaaja! Minun ensimmäinen lukijani.
 
ps2. Tänään jälleen kiloklubista vihreät pallerot ruokailuista ja  vesijuoksun jälkeen tämän viikon liikuntapallerotkin muuttuivat vihreiksi.
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 4. tammikuuta 2013

Maltti on valttia.

Tänään on pitänyt ajatella tätä projektiani koko ajan hyvin tietoisesti. Tavoite on ollut mielessä kirkkaasti. On pitänyt muistuttaa itseään koko ajan siitä, että tämä ei ole helppoa. Eikä tämä toteudu yhdessä yössä. Puntarilla on turha tänään käydä, eikä mittanauhaakaan tarvitse vielä kaivaa uudestaan esiin. Edelliset luvut on kuitenkin kirjattu ylös tällä viikolla.
 
Ruokailu ei ollut tänään minulle haaste. Lautaselta on tänään löytynyt mm. avokadoa, broileria, raejuustoa, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, tomaattia, appelsiini, banaani, reissumies, rasvaton maito, tonnikalaa ja mansikoita.  
Kiloklubista haen taas itselleni tukea ja päivittelen sinne nyt ainakin jonkin aikaa ruokailujani. 
 

Tänään sain kaikki "ruokapallerot" vihreiksi!
 
 

Haastavaa oli tänään liikunta. Olo oli jotenkin valju koko päivän ajan. Teki mieli vain lötkötellä ja lueskella. Iltapäivällä sain kuitenkin sanottua ääneen, että taidan pyörähtää Elixiassa. Minulle ääneen sanominen toimii tsempparina, sillä olisi kamalaa sanoa hetken päästä, etten menekään. Niinpä löysin itseni power-tunnilta (vastaa pump-tuntia) ja päätin haastaa itseni ja käyttää isompia painoja muutamissa liikkeissä.
 
Painoa lisäsin
- askelkyykkyyn
- selkään
- olkiin
- ojentajiin
- kyykkyyn
 
Kotona vielä hieman venyttelyä.
 
Nyt on mielttömän hyvä olo ja mieli tämän päivän saavutuksista ja aion hetken rentoutua piikkimatolla, jonka jälkeen kömmin peiton alle.
 
ps. Olen lueskellut valtavia määriä elämänmuutos ja liikuntablogeja.
On todettava, että ne tsemppaavat, kannustavat ja motivoivat hurjasti minua tässä urakassani.
 

Jutta ja superdieetit

Katselin keskiviikko iltana Liviltä "Jutta ja puolen vuoden superdietiit"- ohjelmaa. (Aika moni muukin laihdutusbloggaaja on tainnut tehdä niin.)
Ohjelmassa seurataan kymmentä laihduttajaa, jotka puolen vuoden aikana pudottaa painoa hurjasti.
 
 
 
 
Ensimmäisessä jaksossa seurailtiin nuoren naisen matkaa.
Tuon naisen haasteena oli ensimmäisen 10 viikon aikana se, että hänen mielensä pysyisi mukana.
Hän huijasi itseään ja myös muita. Hän kuvitteli, että paino vain pikkuhiljaa siitä tipahtaa, vaikka ei niin säntillinen ja tiukka itselleen olisikaan. Jakson loppupuolella hän kertoi, miten on tajunnut, että jokaisen pudotetun kilon eteen TÄYTYY TEHDÄ HIRMUISEN KOVASTI TÖITÄ!
 
Tunnistin tästä myös itseni. Minä olen kokeillut kaikenlaista; personal traineria, cambridgekuuria, easy diettiä, karppausta, hyvä paino- ryhmää ja ihmepillereitä. Kaikki nämä ovat kyllä saaneet painoni laskemaan, mutta myös nousemaan hetken päästä. Syynä on useinkin ollut se, että en ole pysynyt oman pääni kanssa mukana projekteissani. Tässä viimeisessä elämäntapamuutoksessani aion työskennellä erityisesti tämän asian kanssa.
 
Ihmisen mieli - tai ainakin minun  -  on niin kummallinen juttu. Minä en ole koskaan painanut näin paljon, en edes raskaana ollessani. En kuitenkaan tunne oloani ihan näin painavaksi. Mieheni ja ystäväni eivät myöskään usko, kun kerron miten paljon painan. Muistan, että työterveyshoitaja oli kovin ihmeissään, kun hän tässä taannoin mittasi vyötärön ympärykseni. "Ohhoh, tämä ei näytä näin isolta." Vaikka en ole kovin pitkä, on vartaloni jotenkin hassu - läski hukkuu sinne. Siksi peilikuvani ei ole soittanut hälytyskelloja. Nyt kun olen havahtunut, niin huomaan, että maha on isompi ja takapuolikin levähtänyt.
 
Olin taannoin joogatunnilla, jossa korostettiin tietoista läsnäoloa omassa olossaan ja vartalossaan.
Tietoisuus omasta itsestään - siinäpä se - uskon, että tämä muuttaa minut takaisin minuksi.

torstai 3. tammikuuta 2013

Ajatuksesta liikenteeseen.

Joulua ennen kävin jouluostoksilla ja olo oli jatkuvasti kuin norsulla lasikaupassa.
Toisinaan kassalla koin, että en saanut samanlaista palvelua, kuin edellä oleva tyttö kokoa 36.
 
Ajatus hiipi iltaisin mieleeni.
 
Samalla, kun mussutin suklaata aktivoin jälleen jäsenyyteni Elixialle.
Jouluna kypsyttelin ajatusta entisestään ja kävin läpi matkaani pienestä sirosta naisesta melkoiseksi läskiksi. Ylipainoa on kertynyt viimeisen 5 vuoden aikana reilusti. Noin kuusi kiloa vuodessa.
 
Masentavaa. Miksi päästin itseni tähän kuntoon? Okei, keksin monta syytä (lue: tekosyytä) heti.
Lapset, ruuhkavuodet, 30-kymppisenä ei ole enää 20-kymppinen, tunnesyöjä kun olen, joitakin paheita pitää ihmisellä olla jne.
 
Ennen pukin tuloa kävin muutaman kerran jumppaamassa. Se hymyilytti minua. Tuntui mielettömän hyvälle.
Yhtäkkiä myös syödessäni tiesin mitä syön ja miten paljon. Käytin aikaa pureskeluun.
 
Ajatus hiipi edelleen iltaisin mieleeni.
 
Vanhat Fit- ja KG-lehdet kaivoin esille. Kirjauduin jälleen (kahden vuoden tauon jälkeen) kiloklubiin.
 
Uuden vuoden juhla meni.
 
Olen edelleen käynyt jumppaamassa ja vieläkin minua hymyilyttää.
Ote ja olo on rento.
Tänään ostin kaupasta kanaa, raejuustoa, tonnikalaa, passionhedelmiä, mangon, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, avokadon, ohraa, spelttiä, kananmunia ja kukkakaalia.
 
Ajatus on vaihtunut päätökseksi.
2013 vuoden aikana aion pudottaa painoani.
Aion saada jälleen hyvän olon itselleni.
Tahdon oppia kuuntelemaan kehoani ja keskittymään siihen, miten voin!
 
Olen usein ajatellut, että "Mitäs läksit herkuttelun ja laiskottelun tielle? Siitä nyt kärsit!" Nämä kaksi "hemmottelijaani" eivät nimittäin ole kuuluneet elämääni aina. Jatkossa aion kysyä itseltäni "Mites läskit? Mihin ne hävisivät?"