Olen lomaillut ylihuomenna viikon.
Huomaan, että päiväni koostuvat vain ja ainoastaan projektistani. Rytmitän päivääni syömisten ja liikkumisten mukaan. Ajattelen koko ajan valmiiksi, mitä syön milläkin aterialla. Olo on hyvä ja tämä laihduttaminen tuntuu jälleen helpolta ja luonnolliselta.
Näin tämä on usein minulle silloin, kun elämä on tasapainossa. Heti kun arki heittää kuperkeikkaa, niin heittää paino ylöspäin. Nyt olen pohtinut, että onko viiden viikon loma riittävän pitkä aika tekemään tästä jo rutiinia? Niin että minun olisi helpompi selvitä syksyllä, kun työt ja muut arjen kiireet taas painavat päälle....
Tänään olimme päivän rannalla. Eväänä oli kirsikoita, herneitä, vesimelonia, kananmunia ja lapsille leipää, mutta minulle smoothie (purkki rahkaa, appelsiinimehua loraus, banaani ja mangosose). Kylmälaukussa säilyi hieman erilaiset rantaeväät oikein hyvin. Viereisellä viltillä pötkötteli nuori nainen, jolla oli jo hyvän kokoinen pelasturengas ympärillään ja joka muistutti Mollaa muutama vuosi sitten. Hänellä oli eväänä patonki, tuorejuustoa ja juustonaksuja. Ilokseni huomasin, että hänen eväänsä eivät saaneet minua kadehtimaan tai kuolaamaan. Päinvastoin tulin surulliseksi hänen eväistä ja ylpeäksi omistani.
Olenko jo ihan pöhlö tämän projektini kanssa? Saaka tuntemattomia arvostella? Saako tuntemattomien elämäntavoista hakea motiivaatiota itselleen?
Illalla pyöräilin jälleen salille.
Sykemittari näytti seuraavaa
Pyöräily salille 30 min 176 kcal
Kuntosalitreeni 66 min 336 kcal
Pyöräily salille 30 min 192 kcal
Kiva päivä takana. Nyt nukkumaan! Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti