Viime viikko meni todella kivasti.
Urheilin sunnuntaita lukuunottamatta joka päivä. Salia, pyöräilyä, lenkkiä, venyttelyä, kahvakuulaa ja uimista. Ihanaa!
Tällä viikolla olen käynyt myös salilla, mutta huomattavasti rauhallisemmin ottanut kuin viime viikola.
Eilen illalla käytiin Kauppatorilla iltajätskillä. Kyllä jätskillä. O-ou. Saako sitä ottaa lomalla rennommin? Toisinaan tuntuu, että itse itselleni en anna lupaa. "Läskillä ei pitäisi olla lupaa rentoiluun", joku huutaa pääni sisällä. Voi meneeköhän tämä jo sairauden rajamailla?
Tunnistan tuon ajatuksen... Kultaisen keskitien kun löytäisi, ei niin että sallii itselleen vallan kaiken rennosti, eikä niin että kieltää kaiken, kun ei laihduttaessa yksinkertaisesti voi ottaa rennosti minkään suhteen...
VastaaPoistaParempi olisi vaan tottua siihen semmoiseen "Normaaliin" herkutteluun (mitä se on?).. Toi on kieltämättä todella vaikeaa. Päivä, viikko eikä parikaan viikkoa muuta mitään, mutta... Jos sillä asenteella jatkaa pitkään se on huono. Vaikeaa? Jep.
MadH, kiitos kommentistasi. Joskus itselleni tulee olo, että menen aina ääripäästä ääripäähän. Liikun joka päivä ihan hulluna tai sitten en ollenkaan. Syön ääriterveellisesti (onkohan toi edes sana tai ilmaisu? No ymmärrät mitä tarkoitan. ;)) tahi sitten todella epäterveellisesti. Kultaisella keskitiellä on vaikea olla. Siispä tästä johtuen olen alkanut pohtimaan, että olisikohan minun aika hakea tähän apua terveydenhuollolta. Riippuvuudesta absolutismiin ei kuulosta minusta järkevältä.
VastaaPoista