Olen vuosien aikana kokeillut useampia eri ruokavalioita raakaravinnosta karppaamiseen. Mikään ei ole tuntunut sopivan minulle. Uskon, että meidän jokaisen olisi hyvä etsiä oma ruokavalionsa. Jollekin sopii pähkinät ja toiselle ei, kolmas turpoaa hiivasta ja neljäs voi elää vehnällä. Viides syö sitä mikä omalle aatteelleen sopii ja kuudes on kiinnostunut ruoan puhtaudesta.
Minä olen sekoitus kaikesta mahdollisesta. ;)
Nyt olen yrittänyt etsiä tasapainoa hiilareiden ja proteiinien välille unohtamatta hyviä rasvoja. Hiilarien vetäminen minimiin saa oloni todella nuutuneeksi. Liiat hiilarit taas saavat verensokerini heilahtelemaan ja makeanhimon lisääntymään. Liiallinen proteiini poistaa kokonaan ruokahaluni ja saa aivotoimintani jumittumaan. Liiallinen rasva pistää ruoansulatukseni sekaisin.
Tasapainon löytyminen vaatii minulta töitä ja repsahduksia. ;)
Kaiken tämän lisäksi yritän opetella rentoa suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Mieheni voi syödä mitä vain ja hän suhtautuu syömiseen todella rennosti. Niinpä joudun usein tietoisesti ja ääneen sanottamaan sitä, miten vääristynyt suhde minulla ruokaan on.
Minulle painon pudotuksessa ongelma ei ole liikunta (paitsi toisinaan liian kova tehoinen ja liika liikunta, mutta tästä olen jo oppinut pois), mutta minulla ongelma on ruokailuissa.
Ongelma, joka ei todellakaan johdu tiedonpuutteesta, mutta mielestä ja tunteista se johtuu.
Millaisten ongelmien kanssa te muut painonpudottajat kamppailette?
 |
| Rahkaa, mansikoita, leseitä ja pellavansiemenrouhetta aamupalaksi. |
Moikka, löysin enaa kertaa tänne:) Omat haasteeni laihduttamisessa on ollut pco ja siitä johtuva inssäuliiniresistenssi. Nyt kun vihdoin olen saanut lääkityksen niin normaali dieetti puree muhunkin. Mulla ehkä suurin ongelma on sokerin ja hiilarinhimo. Mä siis tykkään vetää vaikkapa pastaa ja irtokarkkeja niin paljon että voin pahoin. Monta asiaa olen joutunut opettelemaan ja hyvin oppinutkin mutta tuosta en ole päässyt eroon- mahdanko koskaan päästäkään?
VastaaPoistaToinen ihan hurveä ongelma on tuo, että olen sairastanut bulimiaa (ja sairastan edelleen, ei se koskaan lopu vaikken oksentelekaan). Pieni stressi, väsymys, pms yms. nikn on siinä tekisyy mättää ja sen jälkeen tekosyy oksentaa. Epäilen itseäni kyllä, että voinko koskaan siitä parantua. Olen blogissani siitä kirjoittanutkin teeman "superdieetit" alla. Onneksi on elämäntapamuutokseen nyt välineet ja tahdonvoima:) Mukavaa aurinkoista kevättä:)